Veli lähti taas vaihteeks seikkailee maailmalle niin hänen koneensa on nyt virallisesti minun ò3ó .. ainakin tän päivän.

Revin tästä harvinaisesta tapauksesta kaiken riemun irti. Lauloin ääneen Children of Bodomin tahtiin, puhuin itsekseni, kuuntelin kajarit kaakossa System of A Downia ja piirsin. Kaikkee sotkua sain aikaiseksi ja jotain satuin ihan deviinkin asti tunkemaan.

Nyt aloin kuuntelee renessanssia, barokkia ja klassismia :D Siis erittäin syvällistä musiikkia musiikin erilaisilta aikakausilta. Mulla on tänä keväänä musiikin historian koe ja perkele sentään nyt aion saada oikeesti luettua ja harjoiteltua siihen!

Aika rentoo siis tällä hetkellä.

Vaan silti mieltäni kalvaa eräs asia.. D:

Olen siis alkanut vihdoinkin ymmärtämään kuinka kusipäinen luokka mulla on.

Aloitetaanpa ihan alusta:
Viime vuonna, siis ollessani onnellinen seiskaluokkalainen, rakastin luokkaani yli kaiken. Oma kaveriporukka, hyvä huumorintaju, luotettavia ihmisiä. Kaikki vinksahti sitten tänä vuonna. Aloin vähitellen tajuamaan että suurin osa näistä kavereistani ovat kaksinaamaisia paskanpuhujia --> lähdin ylpeänä porukasta sillä mua ei kiinnosta paljon paskaakaan pönkittää itsetuntoani dissaamalla muita. Nämä kaverit tietenkin kosti sen ja alko suorastaan syrjii järjestelmällisesti mua :D
No mitäs pienistä, ajattelin. En muutenkaan ois halunnu viettää aikaa kusipäiden kanssa. Aloin viettää aikaa muiden kavereiden kanssa.
Sain kuitenkin jollain tavalla sovittuu näitten luokkalaisteni kanssa ja aattelin että hei, nyt alkais olee kaikki jo hyvin.
Vaan toisin kävi.
Päädyin tänään paskapuheiden keskiöön: koko luokka alkoi dissata järjestelmällisesti yhtä ihmistä. Haukkuivat tämän siskoa huoraksi, haukkuivat tätä ihmistä helvetin rumaksi, säälittäväksi, huijariksi ynnä muuta mukavaa. Selän takana, tietenkin. En itsekään pidä siitä ihmisestä koska hän on tehnyt lapsuudessa mulle paljon pahaa. Yritin silti puolustaa tätä ihmistä, sillä tietääkseni hän ei ole mun luokkalaisille mitään tehnyt. Eipä auttanut, jäin aika säälittävästi alakynteen. Jopa luokkani tuki ja turva, yks hieno ihminen jonka jossain aikaisemmassa tekstissäni mainitsin, alkoi puhumaan paskaa. Eipä mua pitäis hirveemmin haitata kun itsekin vihaan tätä ihmistä, mutta silti jäi painamaan mieltä.
Eikun oikeesti: MIKSI HELVETISSÄ PUHUTTE PASKAA :DD
Sivusta katsottuna se on niin typerää. Sanokaa herran tähden suoraan vittu PÄIN NAAMAA asianne, saatte itsestänne säälittävän luihun paskapään kuvan jos dissaatte porukalla viatonta ihmistä, joka ei voi mitään esim. ulkonäölleen tai millekään muulle.

Ite oon kokenu elämäni aikana rasismia, syrjimistä ja on ollu monesti napit vastakkain monen ihmisen kanssa. Ite kestin sen kyllä sillä mulle se on yks hailee, mut joku on oikeesti niin herkkä, epätoivoinen ja ihmisen takana saattaa olla monta vakavampaakin ongelmaa. Loppujen lopuksi me ollaan kaikki oltu samanlaisia räkiviä kersoja ja ollaan kaikki kuolevaisia molopäitä. Jotkut viisaampia, jotkut yksinkertaisesti tyhmiä. Tyhmällä tarkoitan kaikkia rasistipaskoja, paskanpuhujia, kusipäitä ja muita sellaisia.

En jaksa kirjoittaa enempää. En usko et tätä kuitenkaan kukaan lukee, mutta ainakin vanhempana voin sit lukee tän tekstin ja aatella että vau miten viisas ja avaramielinen olenkaan. En todellakaan koe olevani samalla tasolla kaikkien ahdasmielisten paskojen kanssa.

Ei mua kiinnosta sellaiset ihmiset,
toivottavasti ei teitäkään.